Nimi: Lumi Teki Enkelin Eteiseen
Kirjoittaja: Devia
Varoitukset: On aika synkkä, mutta niin on laulukin!
A/N: Sanat on Hectorin, kaikki muu on mun omaa, ja nojautuu todella pahasti sanoihin. Älkää välittäkö. :D
Tyttö näki sillalta kuinka mustaa
vesi oli alhaalla jossakin
Äiti kysyi "Miksi tuo runoja rustaa?
Lapsi on kai päästänsä sekaisin"
Miten kukaan voisi kertoa mitä joku voi tehdä ja mitä ei. Mistä joku
voi tykätä ja mistä ei. Onko se mahdollista? Ei minusta. Se ei ole
oikein. Minä olen koko ikäni joutunut kokemaan sen että muut
arvostelevat minua. Äitini käski minun lopettaa kirjoittamisen. En minä
häntä kuunnellut mutta en voinut vapaasti kotona enää koskaan
kirjoittaa. Minä tykkäsin kaupunkimme ainoasta sillasta. Vietin siellä
joskus jopa useita tunteja. Minä katselin alas jokeen minkä päällä se
meni. Vettä siellä jossakin kaukana, tai kaukana ja kaukana, ei se
silta ollut niin korkea kuin olisin toivonut. Mutta olisi se sentään
niinkin korkea että sieltä näki kauaksi ja vesi näytti, varsinkin
pimeällä, aivan mustalta.
Tyttö itki hetken ja katsoi taakseen
Villinä soi huokaus kaupungin
Kuinka tämän tuntisi omaksi maakseen?
Vesi oli mustaa kuin aikakin
En sanoisi että olisin ollut masentunut missään vaiheessa, en vaikka
tiesin että maailmasta olisi hyvin vaikea löytää valoa. Kaupunki oli
täynnä valoja, valoja jotka eivät valaisseet, siltä se ainakin tuntui.
Joskus kun kuljin kaupungilla yksinäni, niin pysähdyin katsomaan
ympärilleni. Kiireiset liikemiehet ja naiset kävelivät kännykkä
korvalla tai sitten kuulokekorvassa. Nuoret kiiruhtivat joskus isoissa
porukoissa, joskus pienissä porukoissa kouluun tai pois koulusta,
iltaisin johonkin nuorison yhteiseen kokoontumispaikkaan. Kaikilla oli
aina niin kiire, ettei kukaan ehtinyt pysähtyä juttelemaan tututuille.
Juuri ja juuri tervehtivät.
Harvoin kohtasi ihmisiä jotka hymyilivät koko ajan, ei nykyään kukaan
ehtisi iloitsemaan, kaikkialla näkee vain kiireisiä ja vihaisia ihmisiä.
Ja vesi oli mustaa
Äiti kulki mustissaan
Ja pappikin sai kahvia juodakseen
Ja isä oli kännissä, kuinkas muutenkaan?
Joku kantoi kukkia eteiseen
Isäni ryyppäsi, ei aivan yhtäkkiä mutta aika nopeasti se riistäytyi
käsistä. Isä hakkasi minua ja minun veljeäni. Löi hän muutaman kerran
äitiänikin. Äiti masentui aika pahasti, hän ei käyttänyt kuin mustia
vaatteita. Jos hän osti uusia vaatteita, mikä oli harvinaista, osti hän
vain mustia. Joku naapureista toi meidän eteiseemme kerran kukkia,
kauniin kukka kimpun. Minä pelastin sen juuri ja juuri ajoissa omaan
huoneeseeni lukkojen taakse piiloon kun isä tuli kaupasta kalja kassi
mukanaan.
Toiset lähtee kuuhun ja toiset Ruotsiin
Toisilla vaan pienempi palkka on
Isä lähti viis vuotta sitten Ruotsiin
Äiti oli silloin jo onneton
Minä luulen että äitini kuoli jo silloin kun isä aloitti ryyppäämisen,
kun isä sitten lopetti sen melkein yhtä nopeasti kuin oli
aloittanutkin, tiesimme kaikki heti syyn. Hän oli löytänyt uuden
naisen, naisen kenen kanssa hän muutti Ruotsiin. Kun hän lähti, minä
olin kymmenen vuotias, ja vaikka minä olin niin nuori, tiesin että äiti
ei tulisi selviämään meidän kanssamme kolmistaan. Veljeni lopetti
opiskelun ja meni töihin mutta rahat eivät silti tahtoneet riittää.
Äiti masentui niin pahasti isän lähdöstä, ettei hänestä ollut menemään
töihin.
Minä panin ikkunaan pahvisuojan
että edes jossakin lämmin ois
Radiossa laulettiin "Kiitos Luojan!"
Sunnuntaina äitikin nukkui pois
Koska
meillä ei ollut varaa maksaa laskuja, ei ollut kunnolla varaa edes
ruokaan aina, niin oli meidän talossamme aina hyvin kylmä, varsinkin
talvisin. Talvisin minulla olikin tapana laittaa ikkunoihin pahvisuojat
jotta edes jossain olisi hieman lämmin, talossamme kun ei ollut kuin
yksinkertaiset lasit. Radio oli ainoa mitä minä pystyin kuuntelemaan,
meillä ei ollut televisiota tai mitään muuta nykyajan hienouksia. Minun
vaatteeni olivat rähjäisiä, jouduin paikkaamaan niitä koska ei ollut
varaa ostaa uusia. Minä opiskelin, opiskelin ahkerammin kuin koskaan
aikaisemmin, minun piti saada hyvä opiskelu paikka jotta joskus saisin
hyvän työpaikan ja pystyisin takaamaan lapsilleni paremman lapsuuden
kuin omat vanhempani antoivat minulle.
Eräänä sunnuntaina äiti sitten nukkui pois. En tiedä mitä tarkalleen
tapahtui, äiti varmaankin kuihtui pois. Vaikka kuulostaakin karulta
sanoa, mutta se oli helpotus. Se oli todella suuri helpotus. Veljeni,
joka oli jo täysi ikäinen, olisi minun virallinen huoltajani, siihen
asti kunnes itse täyttäisin kahdeksantoista.
Ja isä meni Ruotsiin
Äiti lensi taivaaseen
Ja pappi sai taas kahvia juodakseen
Ja veli oli kännissä
näin sen itkeneen
Lumi teki enkelin eteiseen
Minun painajaiseni loppui siihen kun äiti kuoli. Isä jäi luultavasti
lopullisesti ruotsiin asumaan. Veljeni masentui äidin kuoleman jälkeen
hetkeksi mutta hän onneksi pääsi siitä yli ja elää nyttemmin raittiina.
Veljeni ja minä elämme niukoilla varoilla mutta on meillä kuitenkin
hieman rahaa laittaa itseemme. Minä sain jopa oman puhelimen, sen
lisäksi joku sosiaalityöntekijä käy katsomassa meitä säännöllisesti.
Ja isä meni Ruotsiin
Äiti lensi taivaaseen
Ja pappi sai taas kahvia juodakseen
Ja veli oli kännissä
näin sen itkeneen
Lumi teki enkelin eteiseen
Minä täytän ensi kesänä kahdeksantoista, veljeni on luvannut että saan
edelleen asua hänen luonaan, vaikka hän onkin menossa naimisiin
heinäkuussa. Hän löysi unelmien naisensa ja hänet hän haluaa viedä
alttarille. Minä pystyn jo käymään äitini haudalla, ainakin kerran
vuoteen, jouluisin.
Meillä on kaikki viimeinkin hyvin, isäkin ilmoitti että saimme uuden
sisarpuolen keväällä. Hän pyysi meitä luokseen katsomaan pikku Emilia
Vilmaa. Menemmekö? Sen näkee sitten aikanaan.
maanantai, 18. helmikuu 2013