Nimi: Lumi Teki Enkelin Eteiseen
Kirjoittaja: Devia
Varoitukset: On aika synkkä, mutta niin on laulukin!
A/N: Sanat on Hectorin, kaikki muu on mun omaa, ja nojautuu todella pahasti sanoihin. Älkää välittäkö. :D

Tyttö näki sillalta kuinka mustaa
vesi oli alhaalla jossakin
Äiti kysyi "Miksi tuo runoja rustaa?
Lapsi on kai päästänsä sekaisin"

Miten kukaan voisi kertoa mitä joku voi tehdä ja mitä ei. Mistä joku voi tykätä ja mistä ei. Onko se mahdollista? Ei minusta. Se ei ole oikein. Minä olen koko ikäni joutunut kokemaan sen että muut arvostelevat minua. Äitini käski minun lopettaa kirjoittamisen. En minä häntä kuunnellut mutta en voinut vapaasti kotona enää koskaan kirjoittaa. Minä tykkäsin kaupunkimme ainoasta sillasta. Vietin siellä joskus jopa useita tunteja. Minä katselin alas jokeen minkä päällä se meni. Vettä siellä jossakin kaukana, tai kaukana ja kaukana, ei se silta ollut niin korkea kuin olisin toivonut. Mutta olisi se sentään niinkin korkea että sieltä näki kauaksi ja vesi näytti, varsinkin pimeällä, aivan mustalta.

Tyttö itki hetken ja katsoi taakseen
Villinä soi huokaus kaupungin
Kuinka tämän tuntisi omaksi maakseen?
Vesi oli mustaa kuin aikakin

En sanoisi että olisin ollut masentunut missään vaiheessa, en vaikka tiesin että maailmasta olisi hyvin vaikea löytää valoa. Kaupunki oli täynnä valoja, valoja jotka eivät valaisseet, siltä se ainakin tuntui. Joskus kun kuljin kaupungilla yksinäni, niin pysähdyin katsomaan ympärilleni. Kiireiset liikemiehet ja naiset kävelivät kännykkä korvalla tai sitten kuulokekorvassa. Nuoret kiiruhtivat joskus isoissa porukoissa, joskus pienissä porukoissa kouluun tai pois koulusta, iltaisin johonkin nuorison yhteiseen kokoontumispaikkaan. Kaikilla oli aina niin kiire, ettei kukaan ehtinyt pysähtyä juttelemaan tututuille. Juuri ja juuri tervehtivät.

Harvoin kohtasi ihmisiä jotka hymyilivät koko ajan, ei nykyään kukaan ehtisi iloitsemaan, kaikkialla näkee vain kiireisiä ja vihaisia ihmisiä.

Ja vesi oli mustaa
Äiti kulki mustissaan
Ja pappikin sai kahvia juodakseen
Ja isä oli kännissä, kuinkas muutenkaan?
Joku kantoi kukkia eteiseen

Isäni ryyppäsi, ei aivan yhtäkkiä mutta aika nopeasti se riistäytyi käsistä. Isä hakkasi minua ja minun veljeäni. Löi hän muutaman kerran äitiänikin. Äiti masentui aika pahasti, hän ei käyttänyt kuin mustia vaatteita. Jos hän osti uusia vaatteita, mikä oli harvinaista, osti hän vain mustia. Joku naapureista toi meidän eteiseemme kerran kukkia, kauniin kukka kimpun. Minä pelastin sen juuri ja juuri ajoissa omaan huoneeseeni lukkojen taakse piiloon kun isä tuli kaupasta kalja kassi mukanaan.

Toiset lähtee kuuhun ja toiset Ruotsiin
Toisilla vaan pienempi palkka on
Isä lähti viis vuotta sitten Ruotsiin
Äiti oli silloin jo onneton

Minä luulen että äitini kuoli jo silloin kun isä aloitti ryyppäämisen, kun isä sitten lopetti sen melkein yhtä nopeasti kuin oli aloittanutkin, tiesimme kaikki heti syyn. Hän oli löytänyt uuden naisen, naisen kenen kanssa hän muutti Ruotsiin. Kun hän lähti, minä olin kymmenen vuotias, ja vaikka minä olin niin nuori, tiesin että äiti ei tulisi selviämään meidän kanssamme kolmistaan. Veljeni lopetti opiskelun ja meni töihin mutta rahat eivät silti tahtoneet riittää. Äiti masentui niin pahasti isän lähdöstä, ettei hänestä ollut menemään töihin.

Minä panin ikkunaan pahvisuojan
että edes jossakin lämmin ois
Radiossa laulettiin "Kiitos Luojan!"
Sunnuntaina äitikin nukkui pois
Koska meillä ei ollut varaa maksaa laskuja, ei ollut kunnolla varaa edes ruokaan aina, niin oli meidän talossamme aina hyvin kylmä, varsinkin talvisin. Talvisin minulla olikin tapana laittaa ikkunoihin pahvisuojat jotta edes jossain olisi hieman lämmin, talossamme kun ei ollut kuin yksinkertaiset lasit. Radio oli ainoa mitä minä pystyin kuuntelemaan, meillä ei ollut televisiota tai mitään muuta nykyajan hienouksia. Minun vaatteeni olivat rähjäisiä, jouduin paikkaamaan niitä koska ei ollut varaa ostaa uusia. Minä opiskelin, opiskelin ahkerammin kuin koskaan aikaisemmin, minun piti saada hyvä opiskelu paikka jotta joskus saisin hyvän työpaikan ja pystyisin takaamaan lapsilleni paremman lapsuuden kuin omat vanhempani antoivat minulle.

Eräänä sunnuntaina äiti sitten nukkui pois. En tiedä mitä tarkalleen tapahtui, äiti varmaankin kuihtui pois. Vaikka kuulostaakin karulta sanoa, mutta se oli helpotus. Se oli todella suuri helpotus. Veljeni, joka oli jo täysi ikäinen, olisi minun virallinen huoltajani, siihen asti kunnes itse täyttäisin kahdeksantoista.

Ja isä meni Ruotsiin
Äiti lensi taivaaseen
Ja pappi sai taas kahvia juodakseen
Ja veli oli kännissä
näin sen itkeneen
Lumi teki enkelin eteiseen

Minun painajaiseni loppui siihen kun äiti kuoli. Isä jäi luultavasti lopullisesti ruotsiin asumaan. Veljeni masentui äidin kuoleman jälkeen hetkeksi mutta hän onneksi pääsi siitä yli ja elää nyttemmin raittiina. Veljeni ja minä elämme niukoilla varoilla mutta on meillä kuitenkin hieman rahaa laittaa itseemme. Minä sain jopa oman puhelimen, sen lisäksi joku sosiaalityöntekijä käy katsomassa meitä säännöllisesti.

Ja isä meni Ruotsiin
Äiti lensi taivaaseen
Ja pappi sai taas kahvia juodakseen
Ja veli oli kännissä
näin sen itkeneen
Lumi teki enkelin eteiseen

Minä täytän ensi kesänä kahdeksantoista, veljeni on luvannut että saan edelleen asua hänen luonaan, vaikka hän onkin menossa naimisiin heinäkuussa. Hän löysi unelmien naisensa ja hänet hän haluaa viedä alttarille. Minä pystyn jo käymään äitini haudalla, ainakin kerran vuoteen, jouluisin.

Meillä on kaikki viimeinkin hyvin, isäkin ilmoitti että saimme uuden sisarpuolen keväällä. Hän pyysi meitä luokseen katsomaan pikku Emilia Vilmaa. Menemmekö? Sen näkee sitten aikanaan.